Yksi niistä syistä minkä takia halusin alunperin vaihtoon Yhdysvaltoihin oli koripallo.
Koripallo on mulle iso osa elämää ja halusin jatkaa pelaamista myös vaihtovuoden aikana. Ennen vaihtoon lähtöä sanoin AFSlle että tahtoisin pelata kovaa koripalloa vuoden aikana, ja en tiedä oliko sillä vaikutusta mihin kouluun he mut sijoittivat, mutta olin niin hyvilläni kun maaliskuussa sain sijoitustiedot ja koulun nettisivuja selatessani löytyi kuva Varsity koristytöistä jotka olivat juuri voittaneet osavaltion mestaruuden. Jos tätä tekstiä lukee nyt joku mahdollisesti tuleva vaihto-oppilas, joka harrastaa jotain urheilua ja miettii että mitenköhän sitä pystyis jatkamaan vuoden aikana, niin ehdottomasti suosittelen kertomaan vaihtojärjästölle että haluaa jatkaa lajia myös ulkomailla (varsinkin jos harrastaa Suomessakin ihan kilpatasolla).
No nyt sitten koriskausi alkoi täällä muutama viikko sitten ja try-out'ien kautta pääsin Varsity joukkueeseen. Oon niin onnellinen kun pääsee taas treenaamaan joukkueen kanssa, koska vaikka omatoiminen harjoittelu antaa mahdollisuuden treenata omia heikkouksia paremmaksi, ei se anna samaa hyvää fiilistä kuin harjoittelu ja pelaaminen yhteen jengin kanssa.
Team täällä on aivan mahtava! Meillä on yhteensä 13 pelaajaa joista ehkä puolet on viimekauden vanhoja Varsity-pelaajia ja loput uusia tulokkaita. Kaikkia kannustetaan ja hyvää joukkuehenkeä muutenkin osoitetaan pienillä kehuilla ja tsempillä. Kauheen pitkä tää joukkue ei oo koska mä ja yks toinen tytöistä ollaan pisimmät (179cm), mutta hanakkuutta ja taistelutahtoa kyllä löytyy. Tytöt on ottanut mut mukaan jengiin tosi kivasti ja oon tutustunut tosi mukaviin uusiin porukoihin ja saanut lisää kavereita. Coachina meillä on tosi kokenut hyvä naisvalmentaja joka johdatti nää tytöt voittoon viimekaudella ja samat tavoitteet on ilmeisesti myös tällä kaudella. Yksi valkuista kuitenkin sanoi treeneissä jotain tännepäin: "Viimekaudella te jahtasitte unelmaa [mestaruutta], mutta tällä kaudella muut jahtaavat teitä, minkä takia on tärkeää pelata oman tason yläpuolella." Tää oli mun mielestä tosi hyvä kommentti siitä, että oli tilanne mikä tahansa aina pitää yrittää tehdä parhaat mahdolliset suoritukset ja antaa kaikkensa.
Treenit meilla on joka paiva koulun jalkeen neljasta kuuteen. Taalla treenataan kaikki samanlaisilla koulun treeniasuilla, mika on mun mielesta ihan mahtava juttu koska ei koskaan tarvii miettia etta mitkakohan shortsit sita tanaan loytais mukaan, eika unohda ikina kotiin harkkapaitaa, koska asut jatetaan ja pestaan koululla joka treenien jalkeen. Juomapuoloja ei kukaan kayta treeneissa vaan jokainen horppii vetta automaatista tai rouskuttelee jaita joita loytyy kaulun pakkasesta.
Meillä siis ensimmäiset viralliset pelit olivat tällä viikolla. High school koripallo on hieman erilaista kuin mitä me Suomessa pelataan: Ei hyökkäysaikaa ollenkaan, kentän rajat on eri, vaparit on aivan oudot (en itekkään tajuu niitä vielä), pelissä on aina kolme tuomaria, peliaika on 4x8 min, aikalisän voi ottaa kesken hyökkäyksen, puolenkentän ylitys on 10s ja vaihdot tapahtuu niin että kaikki vaan ryntää kentälle kun tuomari näyttää merkin—ei mitään odotteluja ensin kentänlaidalla että vaihdettava pelaaja tulee ulos ennenkuin saa mennä kentalle, niinku Suomessa. Peli on myös ehkä hieman fyysisempää ja sainkin jo pari tosi muhkeaa mustelmaa, toisen mun käsivarteen ja toisen polven yläpuolelle muutamien pienempien lisäksi, kun painin korin alla.
Perjantain pelista kirjoitettiin myos Chapel Hillin lehteenkin. Mut mainittiin siella ja paasin ihan valokuvaankin. Jos joku haluaa sen lukaista niin kirjoitukseen paasee
*taalta*.
Taalla Chapel Hillin alueella yliopisto koripallo on tosi iso juttu. Monta kovaa yliopistoa jotka ovat voittaneet mestaruuksia UNC, NC-State ja Duke. Me saatiin muutama lippu UNC:n peliin viimeviikonloppuna ja olihan se ihan huikee. Mun kaveri Joy joka pelaa samassa korisjoukkueessa tuli mun ja momin kanssa katsomaan pelia. Areena oli ihan valtava, pelkkaa koripalloa varten rakennettu, ja katoin etta sinne mahtuisi ihmisia semmoiset kevyet 22 000. Nyt oli aika vahan katsojia kun ei ollut mikaan paikallis vastus tai mestaruuspeli viela. Tunnelma oli kuitenkin huikee ja "Tar Heels" (UNC) voitti pelin selvin luvuin.
Essi
Ps. Seuraavalla viikolla on Thanksgiving!
