Blue Ridge Leaders' School

Kun koulut loppuivat virallisesti perjantaina 12. kesakuuta jo seuraavana aamuna kolmekymmenta YMCAn Leaders' Clubin Leaderia lahti bussilla kohti Blue Ridge Leaders' Schoolia mka sijaitsee Appalachian vuorilla. Tata olin oottanut jo monta kuukautta ja treenannut siella vaadittavia liikuntatestejakin varten. Mulla ei oikeastaan ollut minkaalaista kuvaa millainen Blue Ridge olisi, kaikki vaan sanoivat etta toisten on erittain hankala kuvailla Blue Ridge henkilolle joka ei siella koskaan ole kaynyt, ja etta se vain on paras ja taianomaisin paikka maan paalla. Ma tulisin kuulemma nauttimaan olostani.

No nyt viikon siella vietettyani voin todellakin sanoa etta sita tosiaan on todella vaikeaa kuvailla, mutta lyhyesti Blue Ridge on koulu missa opiskellaan leadership taitoja ja toimitaan Yn tehtavan "To put Christian principles into practice through programs that help build a healthy spirit, mind and body for all." mukaan. Joka aamu heratys oli siis viimeistaan klo 7 ja nukkumaan meno klo 23.

Koska tama tietysti oli mun ensimmainen vuosi vuorilla mun lukujarjestykseen kuului kaikki ensimmaisen vuoden kurssit: 

Science of Fitness, mika paaasiassa oli biologiaa ja liikuntaa yhdistettyna

Aquatics, uintia missa opeteltiin pitamaan uimakoulua

Basic Leadership, YMCA historiaa ja tavallisia leadership taitojen lapi kaymista

Character Development, pieni ryhma oman ikaisia ihmisia missa keskusteltiin erinaisista aiheista

ja viimeisena 

Feeling Great, jossa paaosin tehtiin aivan kasittamattoman hauskoja ryhmaytymisleikkeja.

Illalla mulla oli viela yksi tunti koripalloa aivan vuoren pohjalla mista olikin sitten joka ilta mukava matka kavella takaisin ylos paarakennuksille nukkumaan.

Taa viikko varmasti muutti mua ainakin henkisesti. Ma tapasin niin monta uutta uskomatonta ihmista ja ma lahennyin tosi paljon muutaman mun oman clubin jasenen kanssa etten voinut aikasemmin kuvaillakkaan kuinka tarkeita noi kaikki ihmiset ois mulle. Naiden ihmisten kanssa tuli taman viikon aikana itkettya ja naurettua niin paljon etten muista tehneeni samaa viela aikaisemmin. Ma kuulin uskomattomia tarinoita ihmisten menneisyydesta ja siita miten he olivat liittyneet the Yn Leaders Clubin ja kuinka paljon the Y on heita auttanut sen jalkeen kun joku perheen jasen on kuollut, tai on ollut  mukana rikollisuudessa yms.

Nyt ma todellisuudessa ymmarran etta kaikki pahat asiat joista uutisissa kuulee on oikeasti totta, kun sen kuulee henkilokohtaisesti joltain ihmiselta joka on sen kokenut. Tunnen itseni jarkyttavan onnelliseksi etta mulla on ollu onnellinen lapsuus ja etta olen syntynyt Suomeen joka on kaikin puolin todella turvallinen paikka asua. Ne muutamat pienet asiat mita mulle on sattunut kalpenee taysin niiden rinnalla mita kuulin. Ymmarran nyt myos etta ketaan ei pida arvioida vain ulkoisen kuoren ja olemuksen perusteella.

Kun viikon jalkeen oli aika lahtea oli kamalan vaikeaa sanoa hyvastit kaikille tarkeille ihmisille. Koitin aina sanoa etta luvataan pitaa yhteytta mutta onhan se ihan kamalaa kun ei voi tietaa josko ikina enaa nakee uudestaan. Voin sanoa etta kulutin enemman kuin yhden nenaliinan. Oli aivan upeaa kokea Blu Ridgen taianomainen maailma jossa jokainen on epaitsekas ja ajattelee toisten parasta.

Thank you Alexa for convincing me to come to Blue Ridge, it was the best week of my life!

YMCA ja Leaders' Club antoi mulle tana vuonna mulle niin paljon. Ma loysin mahtavan paikan liikkua ja kuluttaa aikaa, musta tuli rohkeampi ja avoimempi uusien ihmisten lahella, opin uusia leadership taitoja ja nautin siita ajasta milloin tein vapaaehtoistyota ja palvelin toisia ihmisia, mutta varmasti yksi tarkeimmista asioista on se etta rakensin uusia ihmissuhteita ja loysin ystavia joiden kanssa pystyn pitamaan yhteytta myos taman vuoden jalkeen.

Loppuun viela kuvia menneesta viikosta Blue Ridge Leaders' Schoolissa.

xoxo Essi

Meidan clubin paita. Jotkut tajuu, toiset ei

Love these people! <3

I kinda love this picture

Sibling pic <3

My counselor group #62 I'm gonna miss these girls!

Emerald Island

Vietettiin tossa muutama viikkoa sitten viikonloppu North Carolinan rannikolla Emerald Islandilla. Meilla oli pieni asunto siella kaytossa mista paasi nopeasti seka meren puolelle etta saaren suojaiselle puolelle.
Vuokrattiin yhdeksi paivaksi surffilaudat ja kokeilin siis surffausta ensimmaista kertaa. Ei ollut helppoa mut kylla ma nyt jotenkin paasin siihen laudan paalle puolittain seisomaan. Hieman mietettytti nuo hait tuolla rannikolla vaikka mom ja dad sanoivat etta hyokkaykset ihmisten kimppuun on erittain harvinasia. No eihan meidan kimppuun hait kaynyt enka edes nahnyt yhtaan, mutta juuri luin uutisartikkelin viimeviikolta missa kerrottiin etta kaksi nuorta menentti ruumiinosia hai hyokkayksissa samana paivana, samalla beachilla North Carolinan rannikolla.
Biitsilla meilla oli myos mukana paddle board/SUP board jota paastiin kokeilemaan tyynella sisamaan puolella ja todellakin rakastuin siihen! Vuorovesi oli tosi matalalla kun tuota kokeiltiin ja pystyttiinkin nakemaan pohjalle asti missa pienet rauskut liikkui.
Illalla oli huikeaa katsoa auringonlaskua rannalla istuskellen samalla kun pienet ravut kaivautuivat esiin hiekan seasta.
Huikea viikonloppu!
Essi

Washington DC

Pari viikkoa sitten meidan AFS vaihtarit teki reissun DChen, joten nyt on vihdoin aika laittaa hieman kuvia ja kertoa tapahtumista.

Perjantaina siis lahdettiin iltapaivalla kolmella van-pakulla 16 vaihtarin ja kolmen vapaaehtoistyontekijan kanssa ajamaan Washingtoniin. North Carolinasta matkaa oli kaiken kaikkiaan noin 4,5 tuntia pysahdyksineen ja illalla saavuttiin yhden DCssa asuvan vapaaehtoisen talolle. Taa matka tulikin siis kohtalaisen halvaksi, koska saatiin nukkua tassa tyhjassa talossa kun omistajat olivat itse jossain muualla. Sielta oli tosi lyhyt matka metrolle milla sitten paasikin ihan katevasti kulkemaan kaupungille. 

Portugal, Chile and Denmark

Lauantai aamuna siis suunnattiin koko porukalla ensimmäiseksi Holokausti museoon mistä mulla ei ny oo kuvia, mutta oli ihan okei museo vaikka ei sitä mitenkään suurella riemulla kierrellyt. Sen jälkeen saatiin koko loppupäivä kierrellä itse kaupunkia ja jakauduttiinkin pienempiin ryhmiin. Bennyn ja Paolon kanssa jatkettiin suoraan Lincoln Memorial. Samalla ohitettiin pikaisesti myös Washington monument ja WW II Memorial. Pitkä reflecting pool oli hieno Lincolnin edessä, ja kun ilma oli sopivan lämmin ja pieni tuulenvire kävi koko ajan, oli kiva kävellä sen laitaa. Koska tuo viikonloppu oli Memorial Day viikonloppu Washingtonissa oli tosi paljon ihmisiä. Ei sitten jaksettu lähteä Lincoln Memorialin sisällä käymään vaan otettiin kuvia vain ulkoa päin.

WWII memorial

Finland, Spain, Argentina, Norway, Italy and Italy

Lincolnilla meidän seuraan liittyi muutama muu ja yhdessä jatkettiin kävellen Valkoiselle Talolle. Ei nähty presidenttiä vaikka kuinka yritettiin katsella ja kierrettiin talon molemmille puolille, mutta tulipahan yksi Amerikan kuuluisimmista rakennuksista nähtyä.

Valkoiselta Talolta otettiin metro Union Stationille ja kiereeltiin siella hieman kauppoja lapi. Sielta paatettiin kuitenkin viela palata museoalueelle ja menna National Museum of Natural Historyyn. Aika nopeasti kierrettiin lapi valtava museo,  jalatkin alkoi jo olemaan aika kuolleet koko paivan kavelyn jalkeen, mutta nahtiinpa kuitenkin The Hope timatti.

The Hope Diamond

Sunnutai aamuna herattiin aikaisin ja suunnattiin heti ensimmaiseksi koko ryhman kanssa Arlingtonin hautausmaalle. Memorial Day viikonlopun takia tuolla oli valtavasti porukkaa. Valtavasti vateraaneja Vieatnamin sodasta oli saapunut moottoripyorilla DChen muistelemaan kaatuneita. Aika surullinen tunnelma osittain, mutta kauniilla kukkulaisella paikalla haudat sijaitsi ja jokaisella haudalla oli taksi viikonlopuksi laitettu pieni Yhdysvaltojen lippu liehumaan. Seurattiin The Unknown Soldier muistorituaali ja kaytiin myos Kennedyn haudalla, jonka jalkeen kaveltiin takaisin metrolle ja suunnattiin keskustaan.

Arlingtonin jalkeen siis kaytiin Native American museossa ja National Gallery of Art:issa. United States Capitol rakennus oli taysin huputettu kun sen ohi kavelimme eika oikein kaunista kuvaa siita tullut otettua. Iltapaivalla ei sitten oikein tehtykaan enaa muuta ihmeellista kuin kierrelty parissa kahvilassa. Illaksi otettiin metro Alexandriaan ja siella oli oikein mukava viettaa sunnuntai iltaa meidan pikku porukalla.

Maanantai aamu oli siis viimeinen paiva ja olin lupautunut kahden AFSn tyontekijan kanssa menna hakemaan lippuja Washington monumentille viela ennen lahtoa, koska siella ei kuulemma anneta kuin 6 lippua per henkilo. No mina sitten joka en koskaan nuku pommiin, vain suljin heratyskellon 5:50 aamulla ja jatkoin uniani onnellisen muistamattomana kunnes alitajuntani heratti viimein klo 6:32. Oltiin siis sovittu etta 6:45 lahdetaan kavelemaan metrolle, no ei siina voinut muuta kuin vetaa vaatteet niskaan, yksi bagel mukaan aamupalaksi ja menoksi. Aikaisemmasta kokemuksestaan Jim ja Gene kertoivat etta pitaa olla jonottamassa lippuja jo hyvin aikasin jotta mahdollisesti saisi sopivan ajan. Kun paikalle saavuimme jonoa oli jo mukavasti, meita ennen n. 80 ihmista ennen meita. Niinhan siina kavi etta ei me enaa lippuja saatu ja palattiinkin Starbucksin kautta talolle.

Iltapaivalla ajettiin takaisin NC:aan.
Haikeaa oli jattaa hyvastit jo parille vaihtarille jotka ovat lahdossa kotimaihinsa muita aikaisemmin, koska se sai ajattelemaan etta eihan tassa ole itsellakaan aikaa enaa kuin kuukaus...